Perttu Pulkkinen - ajatuksia arjen keskeltä

Elokuvat voivat manipuloida väärään suuntaan

  • Toivottomuus: tuo aattellisen ateismin ja kylttyyrimarxismin kova ydin!
    Toivottomuus: tuo aattellisen ateismin ja kylttyyrimarxismin kova ydin!
  • Sujauta toivottomuus kierrätykseen! Aina on toivoa!
    Sujauta toivottomuus kierrätykseen! Aina on toivoa!

OBS. Tämä blogi ei ole viihdyttävä, vaikka laitoinkin sen Vapaavuoroon. Syy oli kulttuuriaihe. Älä lue jos et halua vakavaa luettavaa.

Tv:stä tulee elokuva Revolutionary Road. Tyylikäs ohjaus, toimiva juoni, hyvin tehty musiikki, koskettavia tunteita. MUTTA MUTTA...

Elokuvan nainen, jolla on kaksi lasta, ja yksi tulossa, tekee itsemurhan elokuvan lopussa sen takia, että on kyllästynyt konservatiiviseen elämäänsä ja avioliitossa on ongelmia.-

Onhan nuo varmaan ikäviä asioita joo.... Mutta, mitä saastaista kulttuurimarxismia elokuva kuitenkin pohjimmiltaan on. Miestä syyllistetään koko elokuvan ajan siitä, että hänellä on työ mainostoimistossa. Naisen unelma lähteä Pariiisiin tuhoutuu / viivästyy.

Elokuva on kauniista tyylistään ja tunnelmataiteilustaan niin syvältä kuin olla voi. Se ei tarjoa lohtua eikä apua yhtään kenellekään, vaan pelkästään lisää toivottomuutta.

ELIKKÄ KOSKA NAINEN EI PÄÄSE PARIISIN TOTEUTTAMAAN ITSEÄÄN, on hänellä oikeus tehdä itsemurha ja jättää KAKSI LASTAAN äidittömäksi, sekä murhata syntymätön lapsi.

Jep jep. 

Jumalaa ja toivoa näissä elokuvissa ei koskaan ole tarjolla, vaan toivottomuutta vain veivataan.

--------------------------------------------------------------

Joh. 10:10 Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.

Ps. 121:2 Minä saan avun Herralta, häneltä, joka on luonut taivaan ja maan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Matti Siikala

Jospa elokuva ei ollut sankaritarina, vaan draama?

Käyttäjän JormaVesa kuva
Jorma Vesa

Voi se silti olla propagandaa. Eli vaikuttaa siihen suuntaan kuin tekijät haluavat.

Entäpä jos kaikki elokuvat ovat enemmän tai vähemmän propagandaa? Valtaapitävien propagandaa?

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Ilmeisesti sinun uskoasi elokuva vahvisti. Kukin näkee tai tulkitsee tavallaan. Minusta se oli ihan hyvä elokuva, joskin ympäristö, ihmiset ja elämäntilanne sen verran etäällä omasta, että ei oikein koskettanut.

Minusta viimeaikojen parhaimmat uudet elokuvat ovat olleet juuri toivottomia. Haneken Rakkaus ja Iñárritun Biutiful tulevat ensinnä mieleen. Meillä kaikilla on sama päämäärä vaikka emme sitä haluaisi. Altmanin Pitkät jäähyväiset kertoi sen aikoinaan minun mielestäni parhaiten tai näin sen sopivan ikäisenä. Elämä on pitkät jäähyväiset. Kaikesta joutuu luopumaan.

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen

Yleensä kulttuurissa "ihan hyvä" = "puoliksi sieltä syvältä ja poikittain". Rahojaan varsinkaan ei kannata hukata "ihanhyvään". No, telkasta nyt voi ilmaseks kattoo ihanhyvänkin leffan, jotta sitä pääsee haukkumaan.

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen

Minusta tällaiset elokuvat menevät laskelmoiden siitä mistä aita on matalin: ihmisten elämänpotutuksen kaupallistamisesta. Jotenkin näin:

1) halutaan fyrkkaa, mitä tehdään: tehdään elokuva
2) valitaan kohderyhmä: katkerat naiset, niitähän on paljon
3) mietitään sopiva pahis: tavallinen mies, tehdään siitä tylsä nyhverö
4) heuraka, raha tulvii: kulut 35miljoonaa, tulot 75 miljoonaa

Tyylillisesti leffa on hieno, mutta olen kyynisyyden arkkivihollinen, innostun leffoista jotka antavat toivoa ja iloa elämään, kuten vaikkapa Hancock.

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen

Kulttuurimarxilaisen ajattelun perkeleellisin harha on siinä, että se ei koskaan löydä yksilöstä eikä uskosta mitään voimavaroja muutokseen, vaan pitää jopa ihailtavana sitä että masentunut ihminen tyytyy lauleskelemaan vodkapullon voimalla moskovan iltaa ja tekee sitten tyylikkäästi syksyn hämyisessä illassa itsesääli-itsarin.

Kulttuurimarxismi on kuin orastava oksennustauti, se vaivaa sinua niin kauan, kunnes olet saanut sen kokonaan oksennettua kehostasi ulos.

"Oi Tatjana, sua ikävöin ja muistelen, miks sun lempes maailmalle karkas..."

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Mikä se semmonen "kulttuurimarxismi" on? Onko se kaikki mistä Perttu Pulkkien ei tykkää?
Hauskaa joulua kumminkin!

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen

Hyvä Margareta! On, on! Kulttuurimarxismi todellakin sopisi loistavasti nimeksi kaikelle josta en tykkää. Mitä enemmän sitä maistelen, sen vakuuttuneempi siitä olen! Esim.

- Kulttuurimarxistinen maksalaatikko.

- Kulttuurimarxistinen ruotsinkielinen humppa.

... toimii, noin se vaan menee...

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #8

Justiinsa. Tossavainen sanoo niitä vihervassareiksi.

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen Vastaus kommenttiin #9

Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Esim "voimattomuuden, ikiruikutuksen ja itsesäälin kulttuuri".