Perttu Pulkkinen - ajatuksia arjen keskeltä

Oletko uudestisyntynyt?

  • Pelastuksen käsi ylettyy synkimpäänkin pimeyteen.
    Pelastuksen käsi ylettyy synkimpäänkin pimeyteen.

Raamatun mukaan ihminen ei voi tulla Jumalan valtakuntaan, ellei hän "synny ylhäältä" tai "synny uudesti". Avainkohta asiassa on Joh. 3:1-8.

Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen. Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: "Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan." Jeesus vastasi hänelle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa." Nikodemos kysyi: "Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?" Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: 'Teidän täytyy syntyä uudesti.'

Syntyä uudeksi ... syntyä uudestaan ... syntyä Hengestä - syntyä ylhäältä eli Jumalasta. Näitä kaikkia voi pitää identtisinä ilmauksina. Hindujen jälleensyntymisestä  ei kuitenkaan ole kyse, vaan hengellisestä muutoksesta, jossa Jumalan henki tulee asumaan ihmiseen, jolloin ihmisen oma henki tulee eläväksi.

Varsinkin katolisissa mutta myös luterilaisissa piireissä jonkin verran, uudestisyntymistä yritetään kytkeä lapsikasteeseen. Tästä ei kuitenkaan ole kysymys, Raamattu ei tue tällaista näkemystä, eikä lapsikastetta muutenkaan.

Vaan asia on niin, että jos ihminen pyytää Jumalalta anteeksi rikkomuksiaan, tarpeen mukaan myös lähimmäisiltään, ja tekee vilpittömästi parannuksen pahoiksi ymmärtämiltään teiltä, ja pyytää Jumalan Henkeä sydämeensä, niin hän uudestisyntyy.

Kyseessä on koko elämänkulkuun vaikuttava merkittävä asia. 

Nyt, kun mainitsin sanan parannus, mietin myös itseäni kriittisesti - onko varaa saarnailla? Parannus tuntuu niin helposti jäävän puolitiehen. Kun jotain korjaa itsessään, niin helposti toisaalla omassa syntisessä lihassa ongelmia on jo näköpiirissä. On ankaraa tässä arvostella itseään ja vielä ankarampaa arvostella toisia.  Ihmisellä voi olla:

  • perusteltua oikeaa syyllisyyttä, johon on aiheensa, ja jonka tunnistaa
  • väärää syyllisyyttä eli turhaa häpeää, kohtuutonta armottomuutta itseään kohtaan tai väärää vastuun ottamista toisten ihmisten tekojen seurauksista
  • väärää syyttömyyttä, eli omantunnon paatuneisuutta.

Täsmällistä mittanuoraa en osaa muuten antaa oikean ja väärän syyllisyyden erottamiseen, kuin kymmenen käskyn suuntaviivat.

Käsitykseni on, ettei ihminen tule kerralla valmiiksi uskoontulossakaan, vaan erilaisten elämän "sakkokierrosten" yms. seurauksena aina oppii jotain uutta ihmisenä olemisesta. Ajattelisin, että tämän näkemyksen voi sovitella yhteen kristillisen näkemyksen kanssa.

No, tällaista tälla kertaa. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen

Mielestäni teologian, psykologian ja sosiologian tulisi olla vuoropuhelussa yhteiskunnassa. Tämä on minusta tärkeää mm. juuri sen takia, että syyllisyyden ja häpeän kysymykset vaativat tarkkaa silmää. Näin kuva säilyy tasapainoisena.